Oon niin hajalla, niin rikki ja niin yksin.Minä olen aina se kolmas pyörä. Mun kanssa ei voi enää olla. Miks ihmeessä mä oon se joka ei osaa, halua, päästää irti? Mä en haluaisi nyt mitään muuta kuin sen uuden mahdollisuuden! Mutta en mä saa sitä. Miks aikaa ei voi kelata taaksepäin ja yrittää uudestaan?
Se jota kukaan ei enää halua, se jossa kukaan ei näe mitään muuta kuin epäonnistumista. En mä taida oikeasti enää mitään muuta ollakaan. Mä en tiedä mitään, missä olisin onnistunut, mistä mä voisin olla ylpeä. Mä kadun lähes kaikkea mitä mussa on.
Mussa ei ole puhtia enää juuri mihinkään, ollenkaan. Mä haluaisin vaan itkeä, potkia, huutaa, kiljua, syyttää ja vihata kaikkea. Sanotaan kuitenkin, ettei mikään muu auta paitsi itkeminen. Sekin on niin raskasta.
Oon niin uupunut. Mua väsyttää, mä haluaisin nukkua-nukkua-nukkua, mutta en mä lepää. Mä en edes anna itseni nukkua. Mä en saa unta.
Beckin testi sanoi, että yli 30 pistettä meinaisi vaikeaa masennusta.
Mun tulokseni on 46.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti