pictures (c) Simon Hua
Kaikki testit mitkä teen itseäni koskien kertoo yleensä siitä, että olen herkkä, rauhallinen, vapaasielu, taiteellinen ja kaikkea muuta "hienoa".
Miksi ei vaan tunnu siltä? Ei musta tunnu yhtään siltä, että olisin hieno ihminen. Tai kai mä olisin, jos mä en tuntisi olevani niin yksin. Mä en käsitä, että olenko mä aivan järjettömän itsekäs vai mitä ihmettä, kun mä haluaisin vaan että mut huomattais - huomattaisiin se, kun mulla on paha olo tai tarvitsisin sitä tukea, jonkun joka aidosti välittää. Kun mä en vaan osaa uskoa, että kukaan välittäisi. Ajattelen, että olen vain se vaihtoehto kun muita ei enää ole.
Pelottaa jo valmiiksi aivan jumalattomasti tuleva kouluvuosi. Se on vain vuoden, mutta pelkään jo etten jaksa. Ja ensimmäinen kunnollinen koulupäivä on vasta huomenna. Mä en myöskään halua pettää odotuksia, kun mulle on suotu tällainen mahdollisuus...
Ehkä mä kohta jo siirrän tämän kaiken pahan olon kouluun, tuleeko musta työnarkkis? Teen vain hullusti hommaa ja unohdan kaiken muun. Sitten mä uuvun ja kohta mä oon taas pohjalla...
Miten niin mä olen negatiivinen, valittaja, pessimisti?
Oonko mä vaan liian hajalla? Miksi edes? Tuntu vain etten ole mitään - tai onnistu missään. Mä pelkään valmiiksi _kaikkea. Mä olen täynnä huolta omasta elämästäni, siitä saavutanko mitään. Siitä että rakastaako mua kukaan. Tuntuu jo niin epätoivoiselta! Voisin nytkin taas vain itkeä, jos uskaltaisin. Sydän painaa rinnassa kuin lyijy ja silmät pidättelee itkua. On niin vaikea olla.
Kaikki näyttää siltä, että olisi asiat hyvin, mutta mun mielessäni kaikki on kuin maailmanlopun jälkeen - pelkkää epätoivoa.
Ja mä en vaan tiedä mikä helvetti mut pelastaisi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti