No johan nyt on, joulumieli ei tosiaan ole tavoittanut minua vieläkään! Oikeastaan haaveilen vain matkustelusta ulkomaille ja kokkailusta, joka tosin ei ole vieläkään levittänyt siipiään... Haluaisin opetella vääntäämään ne sushit edes!
~
Vaikka olen - tai olen ainakin luullut olevani - syys- ja talvi-ihminen en kyllä jostain syystä nyt juurikaan nauti olostani tässä vuodenajassa. Kaipaan kesää ja yöttömiä öitä, niitä värejä ja sitä hitaasti etenevää tunnelmaa, joka meinaa melkein imaista mukaansa. En niinkään, tai todellakaan, kaipaa nimenomaan kesän kuumuutta ja aurinkoa, vaan öitä ja sitä mukavaa lämpötilaa joka tuulen lailla kutittaa t-paidan alla. Tosin siinä on sitten taas niitä inhottavampiakin puolia, kuten ötökät, joista erityisesti täytyy mainita hyttyset, jotka ovat oikeasti niin turhia elukoita ettei tosissaan. Onneksi hyttysmyrkky on keksitty.
Nyt kun pääsin tähän kesä-aiheeseen, tulvahti mieleeni tietysti taas opiskelu, muuttaminen, ulkomaat, ihmiset ja kaikki tärkeät asiat, jotka tuntuvat olevan niin solmussa. En toden totta tiedä mitä haluaisin tehdä työkseni. Toisaalta haluaisin tehdä sellaista hommaa mistä todella nautin, mutta sitten toisaalta voisin ehkä ihan hyvin istua kassalla tms, ja saada siitä palkkaa jolla selviää.
Mielessäni on jyrännyt myös ajatus säästämisestä. Jos olisin oikein "pihi" voisin säästää ties kuinka paljon, mutta harmikseni vain se ei todellakaan ole yksi luonteenpiirteistäni. Enkä suoraan sanottuna myöskään haluaisi olla sellainen. Minua oikeasti aina suututtaa ihmiset, jotka ovat niin stnan pennintarkkoja siitä mihin rahansa laittavat. Minä voin aivan hyvin lainata rahaa puolituntemattomalle, jos olen itse sen verran rahoissani.
Olen myös tottunut makselemaan kavereille safkaa ja sen sellaista, ihan tavaroihin ja vaatteisiin saakka, enkä minä jaksa olla siitä "katkera" vaikken saisikaan niitä rahoja takaisin (jonka summa olisi varmasti hyvin suuri). Mutta siinä vaiheessa kun joku alkaa kitsastella siitä, ettei viitsi tarjota jollekin jotain, minulla alkaa kyllä kiehua. Mitä v*ttua sillä rahalla sitten oikein tekee? Mä haluan elää täysillä, nauttia kaikesta mistä voin enkä halua säästää rahaa mihinkään idioottimaisuuksiin, joista ensimmäisenä minulla tulee esimerkiksi mieleen hauta-arkku. Tai pahan päivän varalle. Voi kiesus, aina selviää, jos niin on tarkoitus. Kyllä sitä hetken kestää matti kukkarossa, aina sitä rahaa jostain kuitenkin saa. Ja se on ihan omaa mokaa, jos on ihan puilla paljailla eikä viitsi pyytää apua. Hyvät ystävät auttavat minusta myös rahallisesti sen verran kuin pystyvät! Ja minusta kaikki ongelmat, suuret ja pienet, usein aina kuitenkin antavat jotain takaisin. Minusta se kuuluu elämään. Minkään ei todellakaan kuulu olla täydellistä, silloin elämä olisi todellakin turhaa. Juuri sellaisilla asioilla ja vastoinkäymisillä on tarkoitus. Ja onko sekään tervettä stressata niistä viimeisistä hilusista kun ne kuitenkin menevät johonkin? Jos minulla on kaksi euroa, ja voin ostaa sillä jotain, ostan.
Minä en arvosta rahaa. Se on vain välttämättömyys. Olen kyllä materialisti, ja mieluusti kyllä tuhlaan sitä. Mutta harvoin silti ihan turhiin asioihin. Jos jotakuta nyt kiinnostaa, niin omat rahani kuluvat pääasiassa ruokaan, herkkuihin, hauskanpitämiseen (leffat, jne), shoppailuun (vaatteet, sisustaminen, harrastukset)... Ruoka on kuitenkin pahin rahansyöjä. Tarjoan usein muille (ja oletan että minullekin sitten välillä tarjotaan vastapalveluksi edes toisinaan) ja itselleni. Syön oikeastaan harvoin kotona. Tykkäisin kyllä tehdä sitä ruokaa itsekin, mutta kun asun kotona niin äiti on se joka käy kaupassa enkä kovinkaan usein ole paikalla jotta ehtisin mukaan. Haluaisin kuitenkin kovasti tehdä juuri ystäville hyvää ruokaa, kaikkea erilaista ja herkullista. Mutta ehkä sen aika tulee sitten paremmin kun asun omillani. Ja haluan kyllä kehittää kokkailutaitoja ennen muille tarjoamista, vaikka en minä mikään paska kokki olekaan vaikka itse sanonkin.
Mutta niin. Suurin osa rahastani menee suoraan sanottuna suoraan suuhun. Välillä se ärsyttää, mutta en jaksa murehtia menneitä. Minulla on silti aina mahdollisuus edes hieman muuttaa tapojani ja kaventaa budjettiani sen hyväksi, että saisin ehkä säästettyä johonkin suurempaan!
Oh, tulipas pitkä posti. :s Toivottavasti ette kyllästyneet...
Nähdään taas,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti