Tajusin taas että perkele, mihin mun piirtäminen on kadonnut? Miksi mä en enää piirrä, maalaa, taiteile yleensäkään? Jotain aivotonta sontaa joo, mutta missä on se nautinto mitä sain kun sai maalata ysiluokalla kuviksen tunneilla? Kaipaan sellaista. Annetaan aihe ja sitten siitä pitäis tietyssä ajassa tehdä jotain. Se oli inspiroivaa, ja yllättävää kyllä, motivoivaa.
On aika outoa myöntää, että melkein itku silmässä katselen muiden töitä ja mietin kuinka he opiskelevat graafista suunnittelua, ovat sarjakuvalinjalla, kuvislukiossa... Mäkin haluan. Mutta onko mulla enää sellaisiin paikkoihin edes mahdollisuuksia? Mun keskiarvo on 7,5 ellei huonompi. Miten voisin muka päästä sellaiseen kouluun jonne on hakijoita enemmän kuin laki sallii ja hyväksyttyjä tulee kourallinen?
Mä haluisin vapautta. Ja toteuttaa itseäni.
Tuntuu että elämästä puuttuu taas kaikki se jota rakastan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti