{ I just found some amazing photographer and I'm so in love with the pictures... I love those broken colors and themes and stuff. You can click the photos and you find the photogrpaher's FLiCKR-account and photostream.
Mahtavia kuvia. Klikkaa niitä niin pääset kuvaajan flickr:n. }
Mulla on jo pidemmän aikaa ollut ihan hyvä olo.
Tanssiin en päässyt, koulu on liian ympärivuorokautista niin ei onnistu. Päivät saattavat olla 16-20, jolloin harrastukset eivät toimi. Harmittaa, mutta kyllä sitä ehtii - eikö ehdikin vielä?
Mun hyvää oloani verottaa kuitenkin taas nämä ajatukset, jotka puskee taas mun takaraivosta. Mä en taas tiedä kunnolla kuka mä olen ja millaisessa kehossa tahdon olla. Mutta saisiko sitä enää valehdella itselleen, kun on jo yli kolme vuotta ollut 'erilainen'?
Kai mun olisi jo aika hyväksyä itseni sellaisena kuin olen, mutta tämä on niin iso asia, etten... Etten haluaisi antaa sen voittaa. Mutta jos mä tahdon olla onnellinen, niin mun luultavasti pitäisi.
Mä olen kaukana tavallisesta.
Silti mä haluaisin, että mulla itselläni olis hyvä olo. Mutta en kuitenkaan. Ärsyttävää, kun mieli pelleilee itsellään. Se saa mut sekaisin.
Osa musta on palasina... Osa jonkinlaisella teipillä yhteen teipattu. Yritän korjailla itseäni... Mutta se ei taida onnistua ennen kuin olen rehellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti