15. syyskuuta 2010

Is it too late

Even you want me to just try to know you, I betray.
Even you want me to just try to save you, it's too late.
It's too late! But I certain we'll be forgiven.
 Hermot on kireellä. Mua ahdistaa. Kaikki tuntuu taas niin vaikealta, mua väsyttää - mä en nuku. Mä haluaisin puhua - en puhu, koska "en tiedä mistä". Kaikki on hyvin, mutta ei kuitenkaan. Mulla vaan vaihteeksi puskee ahdistus pinnan alta. Ja mua ärsyttää se. Koska mä en jaksaisi sitä, en yhtään. Voisin käydä ties mitkä samat litanniat läpi kuin aina muutoinkin, mutta en jaksa. Mä voisin kai yrittää nukkua, sammunkin sentään varmaan heti.

Mä haluaisin piirtää, mutten enää tänää jaksa. Ehkä huomenna, tai no kellon mukaan tänään, voisin jaksaa. Haluaisin vaan istua ja piirtää, juoda teetä ja kuunnella forbidden days rhapsodya. Unohtaa kaiken muun. Unohtaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti