Saako luovuttaa kun ei enää jaksa? Saako vain nukkua kun ei jaksa muuta? Saisiko vain olla? Saisinko olla ihan yksin?
Voisiko joku halata, pitää lujaa kiinni ja sanoa ettei ole mitään hätää? Olla vaan mun vieressä ja kuunnella?
Lohduttaa vaan, ei muuta?
En tarvitse ohjeita, vain tunteen että joku välittää.
Olotila alkaa mennä taas vaan ahdistuksen puolelle. Ja kappas vain silloin kirjoitan blogiinkin. Tuntuu vaan ettei ole oikein ketään muuta jolle voisi rauhassa purkaa tunteitaan. Vaikka enpä mä tännekään paljon mitään kerro.
Sen vaan, että mua väsyttää. Ja että mä en jaksa. Mä oon turhautunut, yksinäinen, masentunut ja ahdistunut. Haluaisin että joku välittäis. Mutta ei kukaan jaksa... On se niin vaikea nimenomaan vaan istahtaa vierelle, pitää kiinni, halata ja olla siinä vaan, antaa mun olla hetken edes ihan laho.
Ei, en ajattele mitään ja pidättelen itkua yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti