29. tammikuuta 2011

night of the hunter

the GazettE - PLEDGE


 

 

 

Hm, oon just tällä hetkellä vähän sekasin mun itsetunnon ja minuuden kanssa. Koska en oikeastaan taida tietää ihan kunnolla, kuka mä olen. Tai siis, mä olen tottunut epäilemään omia taitojani ja kykyjäni, jolloin niin moni sellainen asia, jota oikeasti olisin halunnut tehdä, on jäänyt tekemättä. Tanssi, jooga, tai chi, laulaminen, kitaran soitto, laihduttaminen, kirjoittaminen, maalaaminen, liikunta... En vaan todella usein anna itseni kokeilla mitään, en edes uskalla yrittää. Ja koska mua masentaa, niin en myöskään jaksa lähteä tekemään juttuja. Pelkään liikaa kaikkea. Sitä mitä muut ajattelee. Joissain asioissa en välitä tippaakaan siitä, mitä joku kadulla kulkeva teini ajattelee musta, mutta sitten tutummat ihmiset ja joiden kanssa on tekemisissä, on pahempia. Tiedän kyllä siis silleen mikä on esimerkiksi mun tyyli, mutta en luota itseeni juuri ollenkaan. Joissain asioissa kyllä, jotkut asiat on ihan kuin neulaa heinäsuovasta etsisi. Yritän liikaa mielistellä muita ja kysyn aina mielipiteitä. Pyydän liikaa lupaa olemiseeni.

Mä haluaisin mm.
- tanssia 
- liikkua
- laihtua
- harrastaa esim. joogaa, tai chitä
- valokuvata
- sisustaa
- soittaa kitaraa (ja ehkä pianoa)
- laulaa
- tuunailla juttuja
- pyöräillä
- opiskella kunnolla
- päättää asioita
- muuttaa joskus ulkomaille
- oman kämpän & koiran
- tuntea itseni tarpeeksi hyväksi...

 Jos vaan lakkaisi pelkäämästä. Huuh.

Mitähän sitä huomenna tekisi? Ehkä vois yrittää tehdä jotain sellaista, mitä en yleensä uskaltaisi tehdä.

Ai niin, yhteishaku alkaa 28. helmikuuta. En ole varma minne hakisin. Graafista alaa olen haikaillut oikeastaan jo kolme vuotta. Olisiko se sitten se oikea juttu... Ehkä pitäisi vaan uskaltaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti